Voiko joku ampua ton Elastisen kääpiö-veljen?

Hannibalin räppilapsuus

Lopeta nyt, hyvä mies...

Loost Koossin Särre, herra Basso-media kertoo miten on niinku tosi jotenki juurisssaan kiinni ja sit silleen ei se musa ees oo mikään pääasia kun se vaan että kattoo sil kolmannel silmäl asioita. SE KOLMAS SILMÄ ON AANUS, saatanan hippiretku!

Hellyttävät coverit

Onhan siinä jotain veikeää, että jasmiinin kukkasilta tuoksuvat lyylit ottavat asiakseen heläyttää gangsta-rap klassikoita balladimuotoon. Onko tästä löydettävä taas tytöt-rakastuvat-renttuihin ilmiö, vai ovatko katurallit vain ihan liian koukuttavia ohitettavaksi?






Alkuperäiset: Snoop Dogg - Drop it like it's hot, NWA - Straight outta Compton, Rakim - Microphone fiend, Method Man - Bring the pain

Pyhimyksen räppilapsuus

J Cole - Cole World: The Sideline Story

Mix tapeillaan allekirjoittaneen vakuuttaneen saksasta toukkana jenkkigeimeihin hypänneen J Colen ensimmäinen rieska on nyt ulkona. Salonkikelpoisessa sliipatussa tyylissään lätty yllätti meikäläisen positiivisesti ja nykytrendistä poiketen joka biisiä ei ole survottu täyteen fiittajia. Toki pakolliset Jay Z ja Drake (joka tuntuu änkeävän joka levylle fiittaamaan jenkeissä nykyään) löytyvät. Jay Z:n kera tarjoiltu raita onkin levyn kovin rykäsy omasta mielestäni.

Tuotannoltaan levy on äärimmäisen hiottu ja kliini. Biitit toimivat hyvin ja kerrankin on jätetty se tuhnuinen atari kolina pois ja tilalla on ihan ehtaa biittiä. Colella on mukavan lungi tyyli räpätä ja soundi, ja mistään yli-yrittämisestä ei pääse risuja antamaan.

Mitään tajunnan räjäyttävää tämä ei toki ole, vaan suht iisiä, hyvin tehtyä modernia räppiä joka toimii hyvin esim bileiden taustamusana.

HAISTA PASKA, SYKSY! Juhlitaan.

Graciaksen räppilapsuus