Oksettaa.

Viittaako toi golden cobra siihen kuinka hirvee kusimulkku Fred Tuhnu on? Eikö moraalimittari huuda punasella kun ollaan edellisen fiaskolevyn jälkeen vietetty hiljaiseloa, lukuunottamatta oman karvaisen paviaaniperänsä esittelyä "varastetulla" kotipornovideolla, lopulta saadaan levy-yhtiö ylipuhuttua kalliin levytyksen aloittamiseen ja lopputulos on tämä: työnnetään mikrofoni John Otton perseeseen ja käsketään juoksemaan ylös alas rappusia. Käsityskyky loppuu täysin siihen miten ennnenmuinoin maailman huonoin bändi tuli takasin entistä paskempana.

Eikö fysiikanlakien pitäs rajottaa tällasta? Parhaillaan avaruuteen repeilee suklaa meritähtien muotosia aukkoja, joista sataa nakkikastiketta. Einsteinin tukka senkun sekottuu ukon pyöriessä haudassaan villisti. Papa Roach, Mudvayne ja P.O.D. saavat kaikki niin suunnattoman luovan kipinän Löysä Keksin paluusta, että tahmaavat arvaamatta nivusensa.

En lämmenny.

Pre-paid video

Tulihan se sieltä. Retaleen musiikkivideo, perrrrrkele:

Atmosphere perheväkivaltaa vastaan

Atmospeheren sielukkaasta Family Sign kiekosta kirjoitettiin jo aiemmin arvostelun irvikuva . Uudella videollaan Slug, Ant ja pelimannit ovat tärkeällä asialla konkretisoidessaan munattoman vaimonhakkauksen syy-seuraussuhdetta. Asia, jolle maskuliinisessa musiikkibisneksessä usein hörähdellään, saisi muistuttaa mustelmistaan useamminkin.

Dokkareita ja Joku Roti

Pari vanhaa hip hop-dokumenttia, joissa avainhenkilöt kertovat koko homman alusta ja keskustelevat nykytilasta. Suosittelen yytsimään:




Joku Roti Records kiikkuu eittämättä Suomen kolmen kovimman hoppilabelin keinussa. Kevät/kesä on ollu Rodille (Rotille? Ja miten helvetissä "kirkua" on yksikön ensimmäisessä persoonassa "kirun"? Haista paska, Mikael Agricola!) hieno. Hannibalin & Sopan ja Stepan lisäksi muutkin projektit alkavat koputella isomman tason portteja ja eteläsuomalaisetkin alkavat lämmetä Kontulan ulkopuolelta lappavalle MC virralle. Etenkin juhlin G-funkin pesiytymistä sinne kaikkein odottamattomimpaan; Lappiin.






Kolmiodraama ei ole JokuRodilla, mutta tiukasti fiittaava Lauri Räpping Vantaanjoki löytyy:

Apathyn uusi tulee olemaan hyvä.

Riimihirmu Apathy hellii räppipäitä uudella levyllä elokuun 23. päivä. Hatunnosto itseironisesta Honkey Kong nimestä, jonka lisäksi albumilla vierailee ainakin Army of the pharaohs kollegoja ja tuotannosta vastaavat mm. DJ Premiere ja Muggs. Saattaa peruukki hyppiä taas päässä ensikuuntelulla.




Vielä ikivihreitä peliin:




+ Pieni bonus. U-God opastaa hellepäivien ratoksi Cee-Lon (noppapelin, ei se mursun) salat.

Pyhimys ja Huge L

Big L dokkari ja joku älytön räppi-JYTKY

Varmasti paljon tyylillään Celph Titledia, Vakillia ja muita punchline-virtuooseja jelppinyt Big L menehtyi luoteihin vain 24-vuotiaana '99. Olen törmännyt useamman kerran keskusteluihin nuorena mullatuiden MCiden potentiaalista; olisiko maestroa pidetty nykyäänkin arvossa, ellei Coltti olisi osunut kohdalle. Biggie ja Big L ovat omassa katalogissa niitä, joiden olisi suonut vielä levyttävän useamman täystimanttisen levyn.

Kumpsin jompsin, mies pukkaa koiranputkea ja pukatkoon rauhassa. Big L:n elämästä kertova omakustanne-dokumentti Street Struck on ihan nurkan takana. Promovideo à la entinen possekaveri, Mike Boogie:




Mikä tää homma on? Älytön räppiJYTKY väijyy jossain. Black Operan debyytti on tulossa, mutta kukaan ei kerro ketä siinä on. Varmaan ne 2pac ja Biggie hypestä päätellen... Sama vaikka ois Kriss Krossin paluu, kähee on video ja meininki.

Hullu mies hupparissa.

Uransa aikana tasaisesti parantunut ja lihonut Necro on vihdoin päässyt lespauksestaan ja jo on Helvetti irti taas! Huikeana tuottajana, täysin päättömistä freestyle-albumeista ja Ill Billin veikkana tunnettu Brooklynisti on ottanut hiljattain myös näyttelijä-valmennusta (ilmeisesti myös puheterapiassa) ja alkaa arvatenkin piakkoin metsästää iljettävien pervo-konnien rooleja Hollywoodista. NY-horrorcoren iskän DIE! rieska on jo hankittavissa ja levyn nimikkoralli ainakin vakuuttaa.

SMC rullaa ja hatunnosto tarinaniskijöille

SMC Lähiörottien levy lunasti kuin lunastikin fanaattisuuteen asti venyneen odotuksen. Taustat ovat nimenomaan sitä Mobb Deepiä ja Nasia eikä missään kohtaa paista läpi liiallinen yrittäminen. Kotipaikkarakkaus kukkii, dekit kolisevat ja kaikki voivat valita porukasta sen oman sankarinsa. Raffista Suomi-Flätistä tuli suunnilleen 10 eri painosta kun luetaan mukaan c-kasetit ja vinyylijulkaisut. Valinnanvaraa siis on, ja luulisin varsinkin kassujen arvon kasvavan pilviin muutamassa vuodessa. Suomen ODBn sanoin; ihan vitun jepa.



Rap on sanamääränsä ansiosta erittäin passeli musiikkilaji kertoa tarinoita. Monta betoniviidakon Lasse Pöystiä on kertonut päivänsä kulun nauhalle, mutta vaatii helvetillistä lyyrista antia saada stoori ulos kiinnostavasti ja eheästi. Tässä muutamia kovia: