Se eka Bad Meets Evil lohkasu, Fast Lane, oli hiton kova näyttö Empun ja Roycen sanallisesta ja rytmillisestä annista. Jännitti oikein. Voin kuitenkin kevyin sydämin sanoa pettyneeni itse levyyn. Aivan liikaa slovareita ja seläntaputtelua, puhumattakaan Bruno Marsin kaltaisista kertosäe-Idoleista. Noh, Slim Shady- tai Marshall Mathers LPiden aikoihin ei ole paluuta. Nauttikaamme paikoittaisista pilkahduksista entisestä Eminemistä. Tässä uutukaisessa hän ei ole mukana.
Heinässä mouruaa lemmenkipeä kolli kesäkissansa perään. Dee-1 kurottaa edelleen näkyvämmälle paikalle etelä-Jenkkien kovasta koplasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti